Hahmo liikkuu edelleen, se on hiljaa. Pystyn näkemään kuinka hahmo liikuttaa itseään ja kääntää katseensa minua päin, samaan aikaan kun hahmo ei liiku lainkaan. Teos on lumoava omalla tavallaan olla olemassa.
Päät puhuvat, ne ovat äänekkäitä, aggressiivisia, katkeria. Yksin. Tähän mennessä olen nähnyt avainteoksestani vain kuvan, kuvassa päät näyttävät hyvin passiivisilta, elottomilta, mutta teoksen äärellä irtopäät ovat aivan eriluontoisia. Ne katsovat pistävästi, jopa syyttävästi. Irtopäät eivät pidättäydy kuten hahmo. Irtopäät tuntuvat hylätyiltä. Ensireaktioni teokseen, nähdessäni siitä kuvan, oli että hahmo yrittää ottaa kontaktia irtopäihin siinä onnistumatta, päät eivät reagoi, ne ovat passiivisia. Nyt irtopäät vaikuttavat olevan itse huomionhakuisia, eikä hahmo oikein tiedä, miten antaa päille tarpeeksi huomiota, mitä nämä niin luotaantyöntävällä tavalla vaativat.
Haluaisin rutistaa irtopäitä, ovatko ne kovia vai pehmeitä? Materiaali on nahkaa ja näyttää pehmeltä, varsinkin kun ompeleiden välistä pilkistelee jotain mikä näyttää täytepehmusteelta. Hahmo näyttää siltä, että se on koskettaessa kova, mutta miltä irtopäät tuntuisivat, on mysteeri.
Hahmo on edelleen omassa tilassaan, jalustalle asetettuna se ei elä samassa ajassa ja paikassa kuin minä, se on omassa maailmassaan. Teoksen asettaminen jalustalle, joka on katselukorkeudella, rajaa teoksen osat taitavasti omaan tilaansa, vaikka teos on vain yksi osa näyttelyä. Jalustalla teos on selvästi tuolla ja katsoja on täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti