5.c) Näyttelykritiikki

7. Aalto, 11.10.2013-16.2.2014, Korundi

Kaisu Koivisto: Schizo Leatherman

Näyttelytilan ensimmäiseen huoneeseen astuessa näkee heti ensimmäisenä Stiina Saariston suuret hiilipiirros teokset, vaikka ne ovat sijoitettuna näyttelytilan peräseinälle. Heti oviaukon vieressä oleva Sara Ekströmin Strange Attraction jää melkein huomaamatta. Tilan kolmiulotteiset teokset ovat aseteltuna hyvin hienovaraisesti ja ne ovat kooltaan pieniä, paitsi Pekka Jylhän Mitä elämä on, mutta sitä ei ymmärrä teoksen ensimmäisellä katselukerralla.

Kaisu Koivisto, Schizo Leatherman

Pekka Jylhä, Mitä se elämä on (josta suurin osa, 8 suurta peiliä, on seinällä)

Tommi Toija, Pikku Pelkuri

Aarne Jämsä, Hedelmä

Jaakko Rönkkö, Pieni vuoto

Kaisu Koiviston teoksen kohdalla tuli jopa tunne, että teos olisi sijoiteltu huonosti. Teos seisoo omalla jalustallaan melkein toisten teosten edessä. Kuten kolmiulotteisilla teoksilla on tapana, se vie huomion seinille asetelluilta töiltä. Schizo Leatherman on jopa aseteltu niin, että se täytyy kiertää, jotta pääsee katsomaan myös teoksen ”taakse” jäävät Aarne Jämsän Hedelmä ja Sara Ekströmin Sediments teokset. Schizo Leatherman seisoo omalla jalustallaan, eikä jalustaa välittömästi huomaa osaksi teosta. Jalusta asettaa teoksen katselukorkeudelle, näin teosta on helppo lähestyä. Samoin teoksen hahmon, sekä viiden irtopään, silmät ovat seurustelevan näköiset. Lähestyttävyydestään huolimatta Schizo Leatherman on omassa tilassaan jalustan päällä, eikä samalla tavalla läsnä samassa tilassa kuin Pekka Jylhän teoksen täytetty porsas.

Samoin Pekka Jylhän teos jää omituisella tavalla huomaamattomaksi, vaikka sen näkyvin osa, 8 suurta seinälle aseteltua peiliä, huomaa näyttelytilassa heti. Huomaamattoman teoksesta tekee pieni täytetty porsas, joka seisoo peilien edessä. Jylhän teos saa omituisella tavalla huomion kiinnittymään pois peileistä ja saa katsojan keskittymään täytettyyn pieneen porsaaseen. Suurin osa teoksesta jää huomaamatta.

Schizo Leatherman ja Mitä se elämä on ovat molemmat teoksia, joiden merkitys avautuu kokijalle enemmän, kun teoksen nimi on selvillä. Molemmissa teoksissa on ominaisuuksia, minkä takia teoksen koko kokonaisuutta ei aluksi ymmärrä, osa teoksesta on hienovaraisesti piilossa. Schizo Leatherman käyttäytyy näyttelitilan luonteenomaisesti, se saa kyselemään eikä teoksen kokeminen ole yksiselitteisen esteettistä, se on kyseenalaistavaa ja hienovaraisesti häiritsevää. Tilan teokset eivät edes yritä saada aikaan vahvaa reaktiota, vaan niiden voimallisuus tulee hitaasta lähestymisestä ja pohtimisesta.