6.a) Merkitysten kokoaminen

Kaisu Koiviston Schizo Leathermania tutkivat minun ja Sonjan lisäksi 1. ryhmän Hanna, Niina sekä Jatta. Muurolan koulun oppilaiden kanssa, jotka tutkivat samaa avainteosta, en edes huomannut tiedustella mitä tulkintoja he ovat teoksesta tehneet. En ole päässyt keskustelemaan 1. ryhmän jäsenten omista tulkinnoista avainteoksestamme. Joten kokoan ajatuksia avainteoksesta blogeistamme.

Vasta tässä vaiheessa minulle on paljastunut, mitä Koivisto itse Schizo Leathermanillään sanoo. Teos kuvastaa, ilmeisesti, populaarikulttuurin hahmoja ja sitä asemaa, mihin heidät nostetaan. Teos on tietoinen näistä supersankari rooleista ja riisuu ne, jättäen jälkeensä vain pelkistetyn ja yksinkertaisen hahmon. Se mitä jää jäljelle on melkeimpä pelottava haavoittuvaisuudessaan.

Minulla ja Sonjalla on pitkin kuvamatkaa ollut eriävät mielipiteet Schizo Leathermanin tulkinnasta. Olen ymmärtänyt, että omat näkemykseni avainteoksen merkityksestä ovat vaikuttaneet enemmän Sonjaan kuin Sonjan ajatukset minuun. Tähän tuskin on syynä, että oma tulkintani olisi parempi, vaan se, että Sonja on taiteen kokijana joustavampi ja avoimempi erilaisille tulkinnoille. Sonja ja Hanna ovat molemmat, ilmeisesti toisistaan riippumatta, tulkinneet teoksen käsittelevät rasismia ja sortoa. He ovat ainakin jossain vaiheessa tulkinneet teoksen käsittelevän vähemmistöjä, niiden kohtelua, identiteettiä ja asemaa. Jatta tutkii teosta ihmisarvoon liittyvistä näkökohdista. Niina taas tulkitsee teosta identiteetin muodostamiseen ja muodostumiseen, tai näiden puutteeseen, liittyvistä näkökulmista. Itselleni teos on hahmo ja siksi minun on toisinaan hankala ladata siihen sanomaa jostain. Minulle teos puhuttelee miten kohdata joku sellaisena kuin hän on, eikä sitä mitä hän on. Meille kaikille Schizo Leatherman kertoo jotain ihmisestä ja identiteetistä. Tähän on varmasti syynä teoksen hahmon nukkemaisuudesta huolimatta hahmon ihmismäisyys. Vaikka hahmolla ei ole suuta, ei korvia eikä nenää, eikä mitään muutakaan, mikä tekisi hahmon kasvoista ihmismäiset, paitsi silmät. Hahmolla on silmät ja niillä hän kohtaa katsojan. Koivisto on onnistunut antamaan teoksensa hahmolle hyvin intensiiviset silmät, jotka katsovat suoraan katsojaan ja pyytävät ”kohtaa minut, määritä minut”. Teos pyytää itsellensä identiteettiä, jotain mitä olla kun hänet on riisuttu kaikesta muusta.

Kaikki avainkuvasta esitetyt merkitykset ja ajatuksen ovat mielestäni tärkeitä ja keskeisiä omana aikanamme. Mutta minkä nostaa niistä keskeisimmäksi? Nostaisin varmasti omani, mutta vain siitä syystä että käsittelen itse niitä aiheita, jotka koen itselleni tärkeimmiksi.