7. Matkakertomus

1. Osa

Tulkinta ja tapa olla olemassa.

Tulkitsen avainteostani, Kaisu Koiviston Schizo Leatherman, omasta elämästäni ja omista arvoistani käsin. Tietenkin teos tarkoittaa minulle jotain itselleni arvokasta ja käsittelen sen avulla omaa itseäni. Minulla on myös hyvin erilainen elämänkatsomus kuin länsimaisilla yleensä. Koen elämisen ja olemassa olon toisella tavalla mahdoliseksi ja tapahtuvaksi.

Minulle skitso nahkamies on alusta asti ollut tekevä ja tunteva hahmo, joka elää ja on olemassa, vaikkakin eri tavalla kuin me. Kun näen mielessäni kuinka hahmo liikkuu, kuinka se varovasti liikuttaa päätään ja puhuu tavalla, joka on minulle vieras, koska hänellä ei ole suuta, lumouduin siitä. Lumoudun siitä jatkuvasti uudestaan. Hahmo on minulle läheinen, vaikken tunne häntä, hahmolla on sellainen vaikutus, se on hänen luonteenpiirteensä.

Kurssin alussa avainteoksen hahmo oli jotain mitä katselin kauempaa, en surustellut hänen kanssaan, vaan tarkastelin kuinka hän teki sen irtopäiden kanssa. Tämä oli käsitykseni pitkään, aina siihen asti kun sain tietää teoksen nimen ja näin sen Korundin näyttelyssä. Hahmo muuttui jotenkin surullisemmaksi ja kurjemmaksi, alistetuksi. Ja se on aina aivan hiljaa. Kehonkieli on minimalista, mutta volyymiltaan hyvin voimakasta. Irtopäät pitävät kovempaa ääntä, ne ovat aggressiivisia.

Taiteilija, Kaisu Koivisto, on tehnyt tämän teoksen eri syistä kuin miten minä sen tulkitse. Koivisto ei luonut teosta itsetarkoituksellisesti olemaan olemassa, vaan joksikin hänen omaksi sanomakseen. Teos on hänen mielipiteensä, kannanottonsa, viesti meille katsojille. Koivisto käsittelee teoksessa yli-ihmisen asemaa, jolle me kuluttajat nostamme julkisuuden henkilöt sekä fiktiiviset hahmot. Teoksensa hahmo ja irtopäät ovat se olemus minkä Koivisto näkee jäävän jäljelle kun yli-ihmisen asema riisutaan ihmiselta pois. Tämä on jotain hyvin vähäistä, yksinkertaista ja hyvin paljasta. Lopputulos on vähäisempi kuin alkutilanne, jossa on oltu ennen yli-ihmisen asemaa.

Minä en tulkitse teosta kuten Koivisto on tarkoittanut. Minun ei tarvitsekaan. Tulkintani on minun tulkintani, eikä se mitenkään vahingoita teosta tai teoksen tekijää, ellen halua käyttää sitä vahingoittamiseen. Tai vastaavasti jos vastapuoli päättää tulkinnasta loukkaantua. Kyse on vain suhtautumisesta, itse tulkinta ei tee mitään.

Minun kuvamatkani etapit tapahtuivat muualla kuin varsinaisella kuva-alyysi kurssin kuvamatkalla. Matkani etapit olivat siinä, kun keskustelin avainteoksestani ihmisten kanssa, jotka eivät olleet suorittamassa kurssia. Ne olivat niitä hetkiä, kun annoin muidenkin kuin kurssilaisten nähdä matkapäiväkirja-blogini sisällön ja keskustelimme siitä. Kekustelimme tulkinnoistani, avainteoksesta, sekä omista avainteosta käsitteleviä teoksiani.

Oman kuvallinen tulkintani (lopputyö) käsittelee minua, kuinka kohtasin avainteoksen, tervehdin sitä ja kuinka olen sen luota poissa. Käsittelen, ehkä vähän ontuvasti, niitä kahta maailmaa, jotka ovat olemassa yhtä aikaa. Avainteos ei todellisuudessa koskaan nosta käsiään, ei koskaan liikuta päätään, mutta minä pystyn silti kohtaamaan hänet sellaisena, pidän siitä kenet kohtasin.

2. Osa

Tulkinta ja tiedostaminen

Keskeinen tekijä kokemuksellisessa taideoppimisessa on yksiselitteisesti taiteen omakohtainen kokeminen ja kokemisen tutkiminen. Toisena tärkeänä tekijänä on kuinka kokemisen annetaan tapahtua. Kollektiivisesti ajateltuna teoksen tulkinnoista saa ja pitääkin puhua. Erilaiset tulkinnat samasta teoksesta on syytä esitellä ja perustella, mutta tulkintoja ei saa eriarvoistaa. Voisi melkein väittää, ettei vääriä tulkintoja voi tehdä, mutta ne voidaan tehdä vääristä syistä. Jokaisella täytyy olla vapaus tehdä oma tulkintansa ja oikeus tuntea tulkintansa tärkeäksi. Vain näin voi kokea saavansa tehdä uusia tulkinta, kehittää jo olemassa olevia ja kehittyä kuvan tulkitsijana ja itsensä tuntijana. Myöskään taiteilijan itse tarkoittamat tulkinnat eivät saa osoittaa oppilaiden omia tulkintoja vääriksi, mutta oppilaiden on saatava ottaa taiteilijan tarkoittamat tulkinnat harkitusti huomioon. Taiteilijan omat teokselleen antamat merkitykset avaavat oppilaiden omia tulkintoja ja voivat jopa vahvistaa niitä, vaikka ne olisivatkin eriäviä.

Ensireaktio taideteoksesta tapahtuu jokaisella taiteen katsojalla, on suhteellisen helppoa joko tykätä tai olla tykkäämättä teoksesta ja perustella mielipiteensä. Oman tulkinnan muodostaminenkin tapahtuu taiteen kokijalla vähällä vaivalla. Seuraavaksi jokaista intuitiosta tulevaa mielipidettä ja tulkintaa pitää testata ”miksi näin?” Itse nautin siitä kun saan miettiä ja tutkia itsessäni, miksi tulkitsen kuten tulkitsen ja mistä mielipiteeni tulevat. Jos voin välittää opillailleni oman kiinnostukseni ja innostukseni mielen mutkien tutkimiseen, olen saanut aikaiseksi tarpeeksi.

Kokemuksellinen taiteen ymmärtäminen on mitä suurimmassa määrin paitsi taiteen, myös oman itsen tutkimista. Kokemuksellinen taiteen tulkitseminen pitää sisällään ”musta tuntuu-” tulkinnat, kuin myös syvällisemmät (akateemisesti perustellummat) taiteen tulkinnan tavat. Se antaa tilaa kasvaa taiteen tulkisijana. Tämän Kuvamatka kurssin tehtävät avaavat tulkinnan tapoja, ja tekevät ne omakohtaisen kokemisen kautta ymmärrettäviksi.

Tulevaisuudessa Kuvamatkan lähetymistapaa sekä harjoitustehtäviä minun olisi mahdollista käyttää sellaisenaan tai pienempinä osina. Minusta tulee lukion kuvataideopettaja, siellä voin mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan jonkin kurssin osana, tai kokonaan itsenäisenä kurssina, Kuvamatkan kaltaisen taiteen tulkinnan matkan.

6. b) Oma kuvallinen tulkinta (lopputyö)

6.a) Merkitysten kokoaminen

Kaisu Koiviston Schizo Leathermania tutkivat minun ja Sonjan lisäksi 1. ryhmän Hanna, Niina sekä Jatta. Muurolan koulun oppilaiden kanssa, jotka tutkivat samaa avainteosta, en edes huomannut tiedustella mitä tulkintoja he ovat teoksesta tehneet. En ole päässyt keskustelemaan 1. ryhmän jäsenten omista tulkinnoista avainteoksestamme. Joten kokoan ajatuksia avainteoksesta blogeistamme.

Vasta tässä vaiheessa minulle on paljastunut, mitä Koivisto itse Schizo Leathermanillään sanoo. Teos kuvastaa, ilmeisesti, populaarikulttuurin hahmoja ja sitä asemaa, mihin heidät nostetaan. Teos on tietoinen näistä supersankari rooleista ja riisuu ne, jättäen jälkeensä vain pelkistetyn ja yksinkertaisen hahmon. Se mitä jää jäljelle on melkeimpä pelottava haavoittuvaisuudessaan.

Minulla ja Sonjalla on pitkin kuvamatkaa ollut eriävät mielipiteet Schizo Leathermanin tulkinnasta. Olen ymmärtänyt, että omat näkemykseni avainteoksen merkityksestä ovat vaikuttaneet enemmän Sonjaan kuin Sonjan ajatukset minuun. Tähän tuskin on syynä, että oma tulkintani olisi parempi, vaan se, että Sonja on taiteen kokijana joustavampi ja avoimempi erilaisille tulkinnoille. Sonja ja Hanna ovat molemmat, ilmeisesti toisistaan riippumatta, tulkinneet teoksen käsittelevät rasismia ja sortoa. He ovat ainakin jossain vaiheessa tulkinneet teoksen käsittelevän vähemmistöjä, niiden kohtelua, identiteettiä ja asemaa. Jatta tutkii teosta ihmisarvoon liittyvistä näkökohdista. Niina taas tulkitsee teosta identiteetin muodostamiseen ja muodostumiseen, tai näiden puutteeseen, liittyvistä näkökulmista. Itselleni teos on hahmo ja siksi minun on toisinaan hankala ladata siihen sanomaa jostain. Minulle teos puhuttelee miten kohdata joku sellaisena kuin hän on, eikä sitä mitä hän on. Meille kaikille Schizo Leatherman kertoo jotain ihmisestä ja identiteetistä. Tähän on varmasti syynä teoksen hahmon nukkemaisuudesta huolimatta hahmon ihmismäisyys. Vaikka hahmolla ei ole suuta, ei korvia eikä nenää, eikä mitään muutakaan, mikä tekisi hahmon kasvoista ihmismäiset, paitsi silmät. Hahmolla on silmät ja niillä hän kohtaa katsojan. Koivisto on onnistunut antamaan teoksensa hahmolle hyvin intensiiviset silmät, jotka katsovat suoraan katsojaan ja pyytävät ”kohtaa minut, määritä minut”. Teos pyytää itsellensä identiteettiä, jotain mitä olla kun hänet on riisuttu kaikesta muusta.

Kaikki avainkuvasta esitetyt merkitykset ja ajatuksen ovat mielestäni tärkeitä ja keskeisiä omana aikanamme. Mutta minkä nostaa niistä keskeisimmäksi? Nostaisin varmasti omani, mutta vain siitä syystä että käsittelen itse niitä aiheita, jotka koen itselleni tärkeimmiksi.

5.c) Näyttelykritiikki

7. Aalto, 11.10.2013-16.2.2014, Korundi

Kaisu Koivisto: Schizo Leatherman

Näyttelytilan ensimmäiseen huoneeseen astuessa näkee heti ensimmäisenä Stiina Saariston suuret hiilipiirros teokset, vaikka ne ovat sijoitettuna näyttelytilan peräseinälle. Heti oviaukon vieressä oleva Sara Ekströmin Strange Attraction jää melkein huomaamatta. Tilan kolmiulotteiset teokset ovat aseteltuna hyvin hienovaraisesti ja ne ovat kooltaan pieniä, paitsi Pekka Jylhän Mitä elämä on, mutta sitä ei ymmärrä teoksen ensimmäisellä katselukerralla.

Kaisu Koivisto, Schizo Leatherman

Pekka Jylhä, Mitä se elämä on (josta suurin osa, 8 suurta peiliä, on seinällä)

Tommi Toija, Pikku Pelkuri

Aarne Jämsä, Hedelmä

Jaakko Rönkkö, Pieni vuoto

Kaisu Koiviston teoksen kohdalla tuli jopa tunne, että teos olisi sijoiteltu huonosti. Teos seisoo omalla jalustallaan melkein toisten teosten edessä. Kuten kolmiulotteisilla teoksilla on tapana, se vie huomion seinille asetelluilta töiltä. Schizo Leatherman on jopa aseteltu niin, että se täytyy kiertää, jotta pääsee katsomaan myös teoksen ”taakse” jäävät Aarne Jämsän Hedelmä ja Sara Ekströmin Sediments teokset. Schizo Leatherman seisoo omalla jalustallaan, eikä jalustaa välittömästi huomaa osaksi teosta. Jalusta asettaa teoksen katselukorkeudelle, näin teosta on helppo lähestyä. Samoin teoksen hahmon, sekä viiden irtopään, silmät ovat seurustelevan näköiset. Lähestyttävyydestään huolimatta Schizo Leatherman on omassa tilassaan jalustan päällä, eikä samalla tavalla läsnä samassa tilassa kuin Pekka Jylhän teoksen täytetty porsas.

Samoin Pekka Jylhän teos jää omituisella tavalla huomaamattomaksi, vaikka sen näkyvin osa, 8 suurta seinälle aseteltua peiliä, huomaa näyttelytilassa heti. Huomaamattoman teoksesta tekee pieni täytetty porsas, joka seisoo peilien edessä. Jylhän teos saa omituisella tavalla huomion kiinnittymään pois peileistä ja saa katsojan keskittymään täytettyyn pieneen porsaaseen. Suurin osa teoksesta jää huomaamatta.

Schizo Leatherman ja Mitä se elämä on ovat molemmat teoksia, joiden merkitys avautuu kokijalle enemmän, kun teoksen nimi on selvillä. Molemmissa teoksissa on ominaisuuksia, minkä takia teoksen koko kokonaisuutta ei aluksi ymmärrä, osa teoksesta on hienovaraisesti piilossa. Schizo Leatherman käyttäytyy näyttelitilan luonteenomaisesti, se saa kyselemään eikä teoksen kokeminen ole yksiselitteisen esteettistä, se on kyseenalaistavaa ja hienovaraisesti häiritsevää. Tilan teokset eivät edes yritä saada aikaan vahvaa reaktiota, vaan niiden voimallisuus tulee hitaasta lähestymisestä ja pohtimisesta.

5.b) Kuvallinen kuva-analyysi

5.a) Taidemuseolla

Kirjoittamani teksti on tunnepohjaista pohdintaa, se voi olla hankalalukuista.

Hahmo liikkuu edelleen, se on hiljaa. Pystyn näkemään kuinka hahmo liikuttaa itseään ja kääntää katseensa minua päin, samaan aikaan kun hahmo ei liiku lainkaan. Teos on lumoava omalla tavallaan olla olemassa.

Päät puhuvat, ne ovat äänekkäitä, aggressiivisia, katkeria. Yksin. Tähän mennessä olen nähnyt avainteoksestani vain kuvan, kuvassa päät näyttävät hyvin passiivisilta, elottomilta, mutta teoksen äärellä irtopäät ovat aivan eriluontoisia. Ne katsovat pistävästi, jopa syyttävästi. Irtopäät eivät pidättäydy kuten hahmo. Irtopäät tuntuvat hylätyiltä. Ensireaktioni teokseen, nähdessäni siitä kuvan, oli että hahmo yrittää ottaa kontaktia irtopäihin siinä onnistumatta, päät eivät reagoi, ne ovat passiivisia. Nyt irtopäät vaikuttavat olevan itse huomionhakuisia, eikä hahmo oikein tiedä, miten antaa päille tarpeeksi huomiota, mitä nämä niin luotaantyöntävällä tavalla vaativat.

Haluaisin rutistaa irtopäitä, ovatko ne kovia vai pehmeitä? Materiaali on nahkaa ja näyttää pehmeltä, varsinkin kun ompeleiden välistä pilkistelee jotain mikä näyttää täytepehmusteelta. Hahmo näyttää siltä, että se on koskettaessa kova, mutta miltä irtopäät tuntuisivat, on mysteeri.

Hahmo on edelleen omassa tilassaan, jalustalle asetettuna se ei elä samassa ajassa ja paikassa kuin minä, se on omassa maailmassaan. Teoksen asettaminen jalustalle, joka on katselukorkeudella, rajaa teoksen osat taitavasti omaan tilaansa, vaikka teos on vain yksi osa näyttelyä. Jalustalla teos on selvästi tuolla ja katsoja on täällä.
 

 

3. a) Biografinen tutkimus, Milla Seppänen ja Sonja Ripatti

3. a) Biografinen tutkimus, Milla Seppänen ja Sonja Ripatti 

(-> linkki)

Performanssiasut

 Milla

Sonja

2. c) Moniaistinen tulkinta.

PERFORMANSSITEKSTI

Kirjoita oman ryhmäsi esityksen jälkeen lyhyt (n. puoli liuskaa) vapaamuotoinen, proosarunoa tai tajunnanvirtaa muistuttava teksti taidekuvan moniaistisesta tulkintakokemuksestasi. Tallenna teksti blogiisi nimellä Moniaistinen tulkinta.

Avainteos tarkoittaa minulle hahmon nukkemaisia liikkeitä, niiden hienovaraisuutta tai hienovaraisuuden puutetta. Hahmon liikkeiden jäykkyyttä tai niiden niveltymättömyyttä. Teoksessa hahmo on staattisesti paikoillaan, mutta minulle se liikkuu tavalla, joka on hahmolle yksilöllinen.

Performanssin prioriteettinä oli liikkeen ilmaiseminen, ei se mitä tapahtuu seuraavaksi tai miksi hahmo liikkuu, tärkeintä oli liike itsessään. Samalla kun performanssin tärkeä osa oli hahmon liike, samoin irtopäiden liikkumattomuus ja reagoimattomuus hahmon liikkumiseen. Performanssiin valitun äänimaailman tehtävänä oli ohjata kokijat keskittymään liikkeeseen. Itse en hahmoksi pukeutuneena liikkunut äänimaailman tahdin mukaan, koska hahmo ei liiku kuten voisi kuvitella, se liikkuu kuten se liikkuu huolimatta siitä mitä me siitä ajattelemme.

Hahmo on samaan aikaan kotoisa ja tuttu, mutta myös aavemainen ja luotaantyöntävä. Sonja kommentoi omaa rooliaan performanssissa irtopääpylväänä mukavaksi ja rauhoittavaksi, vaikka hän joutuikin vain seisomaan paikoillaan mustan lakanan alla. Itsekin yritin päästä omassa hahmossani samanlaiseen rentoon ja miellyttävään tunnelmaan, koska asukokonaisuuteni oli jo itsessään luotaantyöntävä. Samalla äänimaailma oli tarkoitettu rauhoittavaksi, mutta oma liikkumisen tahtini, joka erosi äänimaailman tahdista, oli tarkoitus tuoda tilanteeseen häiritsevä elementti, jota kokija ei välttämättä heti osaa tunnistaa.

2 b) Kollaasiteksti 2/2 KOLLAASITEKSTI

2 b) KOLLAASITEKSTI

Kirjoita teksti, jossa kerrot kollaasiin liittyvistä kuvallisista ratkaisuistasi ja lopulliseen tuotokseen johtaneista vaiheista. Voit halutessasi hyödyntää oheisia kysymyksiä.

Kerro myös niistä (uusista) merkityksistä, joita tämä Lähilukua-osio mahdollisesti tuotti tulkintaasi.

Minkälaisia kuvia keräsit! Mihin kuvaan tai kuvaryhmään/teemaan päädyit? Miksi ja miten? Millaisesta yhteiskunnasta/todellisuudesta tekemäsi kollaasi/ kuvapari kertoo? Uskotko, että on olemassa sellaisia asioita, jotka eivät ole riippuvaisia ajasta tai kulttuurista? Onko niitä omassa elämässäsi? Millaisia asioita kuvan tekijän on täytynyt pohtia voidakseen toteuttaa kuvan? Mitä opit tehtävästä? Voitko hyödyntää oppimaasi opetustyössäsi ja jos, niin miten? Uskotko oppimastasi olevan hyötyä jollakin arkielämäsi alueella?

Harjoituskerralla 3 Tutustutaan muiden oman pienryhmäsi jäsenten kollaaseihin ja niiden selityksiin. Minkälaiset tulkintamahdollisuudet tuntuvat sinusta erityisen kiinnostavilta? Kommentoi ryhmäblogissa toisten oman ryhmäsi jäsenten tekemiä kollaaseja ja tulkintoja kurssin aikana.

1. Halusin kuvia liikkeestä sekä mustavalkoisia kuvia mustaihoisista orjista. Halusin että liikekuvat olisivat pelkkiä mustia siluetteja, näiden kuvien löytäminen osoittautui hankalimmaksi tehtäväksi.

2. Päädyin teemaan "mustat hahmot", koska mustat hahmot ovat tuttuja meille liikennemerkeistä sekä muista opasteita, meillä on jo valmiiksi reaktiomalli niihin. Koska rasismi ei ole pelkästään tummaihoisten ihmisten elämisen ja olemisen hankaloittamista.

3. Kollaasini kertoo ihmisten assosiaatioista. Kun näemme liikennemerkissä mustan hahmon, se ei tarkoita meille tummaihoista ihmistä, vaan "arki-ihmistä" tai "tavallista ihmistä" joka on sen yhteikunnallisen ja sosiaalisen ympäristön "peruspalikka" missä ME ELÄMME. Meille suomalaisina, eurooppalaisen kulttuurin edustajina, musta hahmo liikennemerkissä on vaalea, n-30-40 vuotias mies, mahdollisesti vaaleat ja lyhyet hiukset. Me emme näe liikennemerkissä tummaihoista miestä, vaikka hahmo liikennemerkissä onkin musta. Itse en myöskään nähnyt avainkuvan mustaa hahmoa tummaihoisena hahmona, tarkennetaan: tummaihoisena miehenä. Sonja kuitenkin näki, ja avasi minullekin tulkintansa teoksen rasismiin liittyvistä teemoista.

Toinen asia mikä assosiaatioissa häiritsee, on se, että jos avainteoksen hahmo tulkitaan tummaihoiseksi, tulkitaan teoksen käsittelevän rasismista. Tummaihoinen ihminen on ihminen siinä missä kuka tahansa muukin, ei välttämättä viittaus rasismiin. Eurooppalaisessa kulttuurissa tämä vertaus on kuitenkin vakiintunut. Me luomme sen merkityksen, koska elämme yhteiskunnassa missä "arki-ihminen" on vaalea-, eikä tummaihoinen.

4. Sellaisia asioita on olemassa lukemattomia määriä, niitä voi olla hankala huomata, jos antaa kielen rajoittaa näkemistä. On, ei niiltä voi välttyä.

5. Teoksen materiaalia, miten se käyttäytyy, miten sitä voi käyttää, mitä sillä voi ilmaista, sen värjäämistä. Omia arvojaan ja maailmankuvaansa. Teoksen vastaanottajaa.

6. Opin tehtävää toteuttaessa uusia tapoja ilmaista omia ajatuksiani yhteiskunnasta. Voin, esitän sen oppilailleni, se on tärkeää tietoa ihmisarvoisesta elämästä ja suvaitsevasta ja tiedostavasta ajattelusta. Varmasti siitä on.

2.a & b ) Lähilukua - Kollaasi -blogitehtävä

 

 

2. Polarisoiva kuva-analyysi

 Polarisoiva kuva-analyysi OHJE

1. Ryhmittele kuvat samanlaisiin ja erilaisiin – jaottelu voi pohjautua väreihin, tunnelmaan, materiaaliin, tekniikkaan, käyttötarkoitukseen, aikakauteen, aihepiiriin, tyyliin jne. Anna ryhmille nimet. 2. Analysoi yksittäisiä kuvia ja kysy: ·        Mitä tulee mieleesi, kun näet kuvan? ·        Mitä osia kuvassa on? ·        Mikä on vaikea ymmärtää? ·        Mitä symboleja tunnet? ·        Onko kyseessä jokin erityinen tapahtuma? ·        Millaisessa yhteiskunnassa taiteilija eli/elää? ·        Mikä on kuvan tarkoitus? ·        Mitä kuva oikeastaan symboloi?       3. Valitse jokin ryhmä kuvia tai yksittäinen kuva , joka mielestäsi parhaiten sopii avainkuvan rinnalle. Oleellista on, että se/ne nostaa esille jonkin Avainkuvan merkityksen. 4. Täydennä kuvaa/kuvia uusilla kuvilla ja teksteillä (löydetyillä tai itse tekemilläsi)

Jaoittelimme kuvat kuviin hahmosta ja kuviin pääpinosta.

Keskityimme Sonjan kanssa toisistamme riippumatta hahmon oikeaan käteen ja siihen, kuinka se laskeutuu lähelle lantiota. Tyhjä tila käden ja kropan välillä oli kiinnostava. Kuva pääpinon päästä.

1. b) Kohtaaminen 2/1 TAITEEN TIEDONALAT

1. b) Kohtaaminen - lukutehtävä

Kertaa ensimmäisen luennon diat ja lue Muistio taiteen tieteenaloista jonka löydät osion Kirjasto -sivulta.

Tutustu myös Sillanrakentajat-kirjan sivuilla 73, 101 ja 115 oleviin jäsennyksiin taidehistorian, estetiikan ja taidekritiikin tutkimisen tavoista.

Tutustu pienryhmäsi toisten jäsenten teksteihin avainkuvan kohtaamisesta heidän matkapäiväkirjoissaan.

Etsi heidän teksteistään niiden keskeiset ajatukset ja jäsennä, miten ne liittyvät taiteen eri tiedonaloihin (taidehistoria, estetiikka tai taidekritiikki).

----------------

Sonja, kohtaaminen

Taidehistoriallista näkökulmaa teokseen on hankala saada, koska emme tiedä kuka teoksen on tehnyt ja milloin. Sonja rinnastaa teoksen Afrikkalaiseen taiteeseen ja teoksen teemat Afrikkalaisten kansojen orjuuteen Amerikassa. Jos teos olisi todellakin tehty Afrikassa, minne Sonjan mielikuvat pääasiassa sijoittuvat teos saisi erilaisen merkityksen. Samoin jos teos olisi useita satoja vuosia vanha, se ei enää kuvaisi afrikkalaisten orjuutta Amerikassa, vaan Afrikkaa ja sen kulttuuria itsessään.

Sonjan kohtaaminen avainteoksen kanssa on selkeä, Sonjalla on alusta pitäen selvä ajatus teoksesta, hän tutkii ja tulkitsee teosta ajatuksensa tukena ja tueksi. Tulkinnan on vaarallista muuttua kapeaksi, jos oman ensivaikutelman antaa vallita omaa tulkintaa liikaa. Sonja etsii teoksesta ”uhria” jotka ovat aluksi pinotut päät, mutta tulkinnan jatkuessa, uhri muuttuukin merkitemään sekä hahmoa, että pääpinon päitä.

Tekstissään Sonja ei kiinnitä huomiota teoksen esteettisyyteen, vaan tärkeämpää on teoksen sanoma ja sen esilletuomat ajatukset, omat muistot, omat ideologiat ja tunteen. Sonja käsittelee teosta kielenä jota taiteilija puhuu, ennemmin kuin teoksena, jonka taiteilija on tehnyt. Tärkeää on, mitä taiteilija saa teoksensa avulla aikaiseksi teoksen kokijassa.

Sonja selittää kohtaamisessaan auki tulkintansa ja siihen on helppo yhtyä. Sonja antaa teoksen luoda häneen tuntemuksia ja mielleyhtymiä, Sonja luottaa teoksen käsittelevän epätasa-arvoa ja tulkitee teosta tämän mielipiteen pohjalta. Aivan lopuksi Sonja myöntää omasta tulkinnasta huolimattaan haluavansa tietää mitä taiteilija itse teoksellaan tarkoittaa ja miksi taiteilija on tehnyt teoksen.

1. a) Kohtaaminen

1 a) Kokemusten jakaminen

B) Palauta mieleesi se, mitä kerroit ryhmälle, kun jaoitte avainkuvan ensimmäiseen kohtaamiseen liittyviä ajatuksia. Kerro myös mitä ajatuksia Pastissikuvan lavastaminen uutena toi mieleen. Liitä blogiisi Avainkuva, Pastissikuva ja kuva ryhmäsi kirjallisista ja kuvallisista assosiaatioista.

Mihin kiinnitit ensimmäiseksi huomiota teoksessa? Mitä ajatuksia se herätti?

Mitä omaan elämääsi liittyviä asioita tai muistoja teos toi mieleesi?

Mihin ominaisuuksiin tai osiin kuvassa luulet assosiaatioidesi perustuvan?

Jos yhteyksiä omaan elämääsi ei syntynyt ensimmäisessä kohtaamisessa kuvan kanssa, mieti niitä nyt.

Mitä tiesit ennestään teoksesta?

Kuvaile 1-3 lauseella mistä teoksessa mielestäsi on kysymys! Mikä on sen merkitys?

Mitä haluaisit tietää lisää? Esitä kysymyksiä kuvalle (henkilölle, tunnelmalle, ilmaisukeinolle, jollekin teoksen osalle

tms.)!

Kiinnitin ensimmäiseksi huomioni hahmoon. Hahmo on miellyttävä. Se on.

Teos ei tuo mieleen mitään erikseen mainittavaa muistoa, enemmänkin tunteen. Tunne on tuttu, odottava, lämmin.

Hahmon olemukseen ja asentoon, joka on varaukseton. Se on rento, kodikas.

En tienny teoksesta ennestään mitään.

Avainkuvaan liittyvät ajatukseni olivat piirroksia siitä, mitä hahmo tekee irtopäiden kanssa. Käsittelin enemmän tunnelmaa ja millaista elämää teoksen esittämät asiat elävät, kuin sitä mitä teoksellaa on yritetty sanoa tai miksi teos on tehty. Tutkin itseisarvoisesti teosta itseään miettimättä sen merkitystä.

Haluan tietää enemmän teoksen tekijästä, hänen ajatusmaailmastaan ja syistään tehdä teos. Haluan tietää, mitä hän haluaa sanoa teoksellaan.

----------------------

Pastissikuvan lavastaminen oli mielenkiintoista tekemistä. Sonjalla ja minulla oli yhteisymmärrys siitä, mitä kuvalta halusimme, ja toteutimme sen ilman suurempia vaikeuksia. Keskityimme teoksen väreihin ja mallein kasvojen peittämiseen. Lopputulos on mitä on, aikaa kuvan lavastamiseen ei ollut käytössä paljoa ja mallit joutuivat kököttelemään epämukavassa asennossa.

Mielikuvamatka

 

1 a) Kokemusten jakaminen

A) Kirjoita nopea kuvaus tunnilla tekemästäsi mielikuvamatkasta (Mielikuvamatka) matkapäiväkirjaasi mahdollisimman pian heti tunnin jälkeen.

Ryhmä 2 ei tehnyt mielikuvamatkaa tunnilla, vaan se piti tehdä itsenäisesti luennon ulkopuolella.

--------------------

Olen kopio teoksen hahmosta, toimimme yhdessä. Olemme teoksen tilassa, joka on loputon valkoinen tila. Kaikki on valkoita ja valo heijastuu kaikista pinnoista, jopa minusta, hahmosta ja pääpinosta. Valon lähdettä ei näy, vaan se heijastuu pinnoilta kuluttamatta itseään. On hyvin tilavaa, emme ole sisätiloissa, muttemme myöskään ulkona. Odotan, mitä tapahtuu.

Pinta jalkojeni alla tuntuu mattamiselta, se ei ole kiiltävä tai liukas. Täällä tuoksuu luonnon materiaalit, nahka, puu, puro, hiekka, kivet, turkki.

Kuulen kahinaa. Kroppamme eivät liiku äänettömästi, vaan kahisemme jokaisella liikkeellä. Toinen ääni tulee myös meistä itsestämme, kuin sisällämme liikkuisi hiekkaa. Askeltaessamme jalkamme tepsahtavat pintaan. Ääni on loputtoman miellyttävä. Emme kuitenkaan puhu, meillä ei ole suita joilla puhua. Keskustelu on kuin äänetöntä ajatusten vaihtoa, tiedämme toisemme ajatukset ja aikeet kuin sykronoidusti. Kun koskemme irtopäitä, niistä lähtee samanlainen ääni kuin meistä, ne tuntuvat samalta kuin me. Silti ne eivät ole kuin me, ne eivät reagoi.

Liikun ja toimin hahmon kanssa, seurustelemme irtopäiden kanssa jotka eivät seurustele takaisin. Päät ovat passiivisia. Kuin esineitä, jotka eivät kuitenkaan ole esineitä. Ne ovat olentoja, kuten hahmokin.

Hahmo on täällä koska näin kuuluu olla ja tämä on hänen paikkansa. Hän seurustelee irtopäiden kanssa. Tämä on hänelle itseisarvo. Hän tuntee itsensä ja irtopäät tärkeiksi. Kun kosken hahmoa, hän hämmästyy. Hän on aina ollut vain irtopäiden kanssa eikä ole koskaan tuntenut vastavuoroisesti mitään, mitä hän antaa kaiken aikaa irtopäille. Hahmo ei välitä kosketuksestani, hän ei tarvitse sitä, hän haluaisi minun mielummin silittävän irtopäitä. Hahmo on mielenkiintoinen olento. Yhtäaikaa olemassa itselleen ja irtopäille. Hän on voimavara joka ei ehdy eikä sitä tarvitse ruokkia.

Tulen ulos kuvasta, se tapahtuu ja se on, minun ei tarvitse kokea sitä vastentahtoiseksi tai helpotukseksi. Koin erilaista olemista.

Matkan alku

Ryhmä: pääpylväs
Milla ja Sonja

Avainteos: